Viinimaisemiin Foscanan ytimeen

Päivä alkaa valtavan plataanipuun alta
Lauantai 15.9.2012

Valtava plataanipuu muurilla.

Istuskelemme Luccan kaupungin piazzalla aamukahvilla ja mietimme mitä ajatuksia kaupunki herätti meissä. Vanhan historian voi aistia kaikkialla. Lucca on mainittu aikakirjoissa ensimmäisen kerran 180 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Päivällä on runsaasti turistiryhmiä, illalla ne ovat jo kaikonneet. Liikenne ei hallitse keskustassa, sillä muurien sisällä on ajokiellot. Paikalliset kujat ovat viehättäviä ja pieniä liikkkeitä on runsaasti ympärillä.

Tänään on kuitenkin aika jättää hyvästit Luccan kujille ja suunnata kohti Varnaa.

Neljän aikaan saavuimme Varnaan. Talo löytyi helposti vaikka navikattori antoikin omituisia ajo-ohjeita. Lukaali sijaitsee 2.kerroksessa ja on perinteinen iltalialainen talo. Illalla suunnattiin läpikaupungin markettiin, jossa oli vilskettä kuin Jumbossa ennen juhlapyhiä.

Talo on kauniilla maaseudulla kukkulan päällä vailla biletyspaikkoja nuoren neidon harmiksi. Lähin kaupunki on tosin neljän kilometrin päässä, mutta se ei ole mikään yökerhopaikkakunta.

Talomme La Pineta Varnassa.

Lucca - kaupunki Toscanan laidalla

Kohti varsinaista Toscanan kohdetta, Varnaa
Perjantai 14.9.2012

Kohteemme Toscanassa on Firencen länsipuolella sijaitseva Varna, joka parhaiten löytyy kartalta kolmion keskeltä: Firence - Pisa - Sienna. Matkaa sinne on Italian Rivieralta noin 250 km.

Päätimme ajaa Luccan keskiaikaisen kaupungin kautta ja yövymme siellä. Luccan majoituksia etsittiin http://www.hostelworld.com/. On hienoa, että täällä Rapallon leirintäalueella on ilmainen netti, kun niitä ei tunnu löytyvän mistään. Toscanan loman appartamentos saadaan lauantaina kello neljän aikaan.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan majoitus Varnassa varattiin neljälle, mutta meitä onkin 5 henkeä. Täytyy sanoa, että Interhome on loistava yhteistyökumppani. Yhdellä puhelinsoitolla voimme muuttaa huoneiston isommaksi, ja nyt meillä on 3 makuuhuonetta kahden sijaan.

Valitsimme moottoritien Rivieralla. Päätimme kuitenkin poiketa vielä rantakaupungissa ihailemassa merta ja kahvilla. San Vincenzossa jätimme auton parkkipaikalle, mutta epäilymme heräsi kun parkkipaikalla pyöri tummaihoinen mies myymässä mukamas nenäliinoja ja pyykkipoikia. Kävellesämme poispäin auton ympärillä parveili 5 tummaa miestä, yksi nojaili jo autoommekin. Palasimme autolle välittömästi, sillä ryöstöyritys oli ilmeinen ja poistuimme koko Rivieralta.

Epäilyttävä tyyppi San Vincenzossa Italian Rivieralla parkkipaikalla kumppaneineen,
jotka kuvassa lymyävät vielä pensaiden takana.

Luccan kaupunkiin saavuttiin puolenpäivän jälkeen. Majoitus löytyi uskomattoman hienosta hostellista kaupungin muurien sisäpuolelta, jossa saimme kolmen hengen yksityiskäytöön 5 hengen dormimajoituksen 80 eurolla. Tämä rakennus on todella vanha ja palatsimainen paksuine tiiliseinineen ja korkeine huoneineen. Nettikin kuului hintaan.

Hostelli: Ostelli San Ferdiano.

Olimme ihmeissämme näistä keskiajan hengen-elämää huohuvista seinistä ja mietiskelimme keitä mahtoivatkaan olla ruhtinaat, jotka kuljeskelivat 1500-luvulla näillä käytävillä. Ainakin alakerroksissa on aikoinaan ollut hevostalli ja "palatsi" on kuulunut linnan rakennuksiin. Myöhemmin se on toiminut kouluna ja nyt hostellina.

Hostellissa oli ainakin 6 vastaavaa aulatilaa.

Dormissa oli 5 sänkyä. Nyt se oli yksityiskäytössä kolmelle.

Lucca on linnamuurein suljettu keskiaikainen kaupunki, jossa muurin reunalta toiselle kävelee 10 minuutissa. Muurillakin voi kävellä.

Luccan vanhaa kaupunkia.

Kaupunkia kiertää upea keskiaikainen muuri (muuri valmistui 15004 - 1645) koko kaupungin ympäri. Lucca on viehättävä, pieni vanha kaupunki, jossa on 85 000 asukasta. Muurien sisälle mahtuu vain muutama tuhat asukasta. Täällä ovat syntyneet Verdi, Puccini ja Roccini. Hostelli oli loistava ja keskellä vanhaa kulttuurikehtoa. 

Nettejäkin löytyy, joten edistys ja vanha historia kohtaavat täällä piazzalla. Iltabiletystäkin löytyy kahvilabaarista ja drinkkejä voi nautiskella kirkon portaalla istuen aina pikkutunneille asti. Kate testasi paikallisen yöelämän ja kehui rentoa ja nuorekasta ilmapiiriä. Koko piazza oli "anniskelualuetta", eikä kukaan tullut huomautelemaan. Myös humalaiset puuttuivat, mutta emmehän oletkaan Suomessa.

Muurilla näkee paljon hölkkääjiä, kävelijöitä ja fillaristeja sekä koiran ulkoiluttajia.

Kohti Italiaa

Alppien yli Italiaan, kiemurrellen Gardalla ja Italian Rivieralla
Keskiviikko 12.9.2012 - Torstai 13.9.2012

Olemme viettäneet ihastuttavan ja aurinkoisen viikon alppiloman Fississä ja tänään jatkamme Italiaan. Kohteemme on Garda-järvi, jonne matkaa alpeilta on noin 300 km. Sääkin muuttui tänä aamuna sateiseksi, alppien huipulle 2800 m korkeuteen on jopa luvattu lunta.

Päivä vietettiin autossa ajaen kohti Gardaa sateisessa säässä. Gardajärvellä päädyimme yöksi Limoneen, järven toiseen päähän.Torstaina jatkoimme matkaa ohi Gardajärven. Kävimme ihailemassa Sirmionen niemimaata ja lomaparatiisia.

Sirmione ja Kate.

Matka jatkui Italian Rivieran upeisiin maisemiin. Navikaattori ehdotti reittiä ja moottoritietä Genovan kautta. Me päätimme oikaista. Niinpä ajoimme vuoriston halki jopa 750 m korkeudessa mutkittelevaa vuoristotietä 100 km. Ehkä olisi kannattanut uskoa navikaattoria. Tie oli kaunis, mutta eteneminen etanavauhtia.

Kävimme kauniissa Portofinon kylässä. Kylä oli rannalla ja siellä raha tuoksui voimakkaammin kuin merituuli.  Portofinossa kaikki oli kallista, parkkikin jopa 5,50 e tunti ja huippujahdit lojuivat satamassa.

Jatkoimme sieltä  edelleen Rapalloon etsien majapaikkaa.

Pimeässä se oli todella haasteellista ja seikkailimme vuorten rinteillä kapeilla kujilla. Agriturismon paikan singorina kertoi, että olivat chiuso, suljettuna. Samoin B&B -paikkakaan ei ollut avoinna. Lopulta netti pelasti tilanteen ja päädyimme leirintäalueelle, joka yllättäin löytyikin Rapallosta. Navikaattorille muutenkin voi antaa reilut miinuspisteet, niin huonosti se osasi meitä opastaa ja änkytti milloin mitäkin omia juttujaan.

Riviera ja Portofino niemen kärjessä.

Tehtiin jako: aikuiset nukkuvat teltassa ja nuori neiti Kate autossa.

Patikointi ja kaivojuhlia Fississä

Panoraamareittiä pitkin ja illalla kaivojuhlissa
Tiistai 11.9.2012

Viimeiselle Fiss-lomapäivälle valitsimme panoraamareitin. Patikointia oli edessä noin 12 km, mutta eiliseen verrattuna reitti vaikutti helpolta. Patikointireittejä on tarjolla 158 km, joten ensi kerraksikin on runsaasti valinnanvaraa.

Reitin varella oli vaeltajiien viihdykkeeksi tehty kiintopisteitä, Foucauldin heiluri, kiikku, lepopaikkoja ja pieniä elämys- ja tutkimusreittejä metsään. Reitin varrella oli kaksi ravintolaa.

Reitillä vastaan pölähti 100 sonnin lauma. Tajuntaani ravisteli välittömästi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Hiidenkivikohtaus ja kyselin Katelta missä on lähin Hiidenkivi! Ei löytynyt. Mutta sonnit olivatkin keskieurooppalaista sivistysrotua ja kulkivat jonossa kuin köyhän talon porsaat rytmikkäästi kelloja soitellen.

Sonneja laumallinen tulossa vastaan patikkapolulla. Niiden päämaalina oli alppiniityn vaihto.Sonnien ajaja koirineen pyysi meitä siirtymään sivuun, jotta emme olisi kiinnittäneet sonnien huomiota epäolennaiseen ja häirinneet niiden tasaista taivallusta.

Alppiniittyjen reunoilla oli kylttejä, joissa toivottiin, ettei kuljettaisi eläinten ruoan päällä.

Näkymä Ladikseen päin alppiniittyjen yli.

Illalla siirryimme alueen kaivojuhliin, jossa puhallinsoittokunta soitti ja paikalliset tanssivat kansallistansseja haravat ja viikatteet rekvisiittana. Me nojailimme hautausmaan muuriin ja nautiskelimme valkoviiniä. Kaivojuhlat ovat perinne Fississä ja niitä järjestetään kerran kuukaudessa kesätiistaisin.

Raili ja Tero hautausmaan muuria vasten viiniä nautiskelemassa.

Kate ja Tero kaivojuhlissa. 

Murmeltiersteig - murmelinpolkua patikoiden

Patikointia alppirinteiden huipuilla
Maanantai 10.9.2012

Patikointipäivä aloitettiin nousemalla gondoleilla Serfauksen puolella olevan Lassida ravintolan terassille. Fissistä siirtymä pitää tehdä neljällä hissillä ja väliin mahtuu lyhyt patikointiosuus. Lassidassa juotiin oluet ja päätettiin mille reitille lähdetään. Murmelinpolku vaikutti kiinnostavalta, asusteleehan  reitin varrella satoja murmeleita. Aluksi kuitenkin annettiin lähtötaputukset tasanteen hepoille.

Lehmät olivat kiivenneet hevosten alueelle.

Aluksi reitti vaikutti helpolta, mutta päädyttyämme rakkaosuudelle ja nousuun kukkulan huipulla reitti alkoi tuntua vaativalta. Aurinko helotti taivaalla ja murmelit pysyivät koloissaan. Emme nähneet niistä vilaustakaan, mutta murmelien varoitusääniä kuulimme.

Melkein pelottaa rotkon reunalla patikointi.

Rakka oli paikoin louhikkoista ja polku kulki kivimohkareiden välistä luikerrellen. Osuudella tulikin maisemien sijaan tuijotettua omia kengänkärkiä ja edessä mutkittelevaa polkua.

Lähtöpaikkamme oli ylhäällä 2430 m korkeudessa ja reitti kulki gondoliaseman puolivälin pysäkille noin 1900 m korkeuteen. Alastuloa oli puoli kilometriä rinnettä ja alppiniittyjä kierrellen.

Tuonne meidän pitäisi suunnistaa!

Rakka oli vaellusreitin vaativin osuus.

Vuorien lomassa oli pieni järvi.

Välillä melko haasteellinen polkuosuus.

Nyt iski väsähdys, mutta siitä toivuttiin pian.

Maali häämöttää. Sääennustus kertoi, että kello 4 aikaan voi olla ukkosta. Kello neljä kuului ukkosen jyrähdys. Onneksi olimme jo lähellä gondoliasemaa.

Kate tähystää maalia.

Lopulta päästiin Serfaukseen jalat aladoopina hytkyen. Metrolla ja wanderbussilla Fissiin majapaikkaan lepäämään. Onneksi väsymys oli hetkellinen ja tunne nopeasti ohikiitävä. Huomenna suunnataan uudelle reitille.