Sympaattinen Hollanti

Pato, pittoreskejä kaupunkeja ja iloisia hollantilaisia
Torstai 30.8.2012

Päivän teemana on päästä Amsterdamiin kuudeksi. Olemme buukanneet huoneen kotimajoituksesta. Suunniteltu reittimme kulkee padon kautta, jolloi vältymme tylsiltä moottoriteiltä ja saamme aistia Atlantin virvoittavia tuulenvireitä.

Vattimeren reunalla oleva pato sinällään on nähtävyys. Se toimii suojamuurina Hollannille ja vesi padon maanpuoleisella kaistaleella on metrin pari alempana. Itse asiassa padon jälkeen on iso lahti tai sisämeri, jossa hollantilaiset jopa purjehtivat. Suluista pääsee valtamerelle. Padon kohdalla meri on matala ja tämä lienee yksi parhammista lintujen talvehtimispaikoista Euroopassa. Lintuja olikin alueella runsaasti: haikkaroita, joutsenia, lokkeja, haukkoja ja paljon pikkulintuja kuten kyyhkysiä.

Moottoritie padolla.

Lampaat kulkevat padolla kuin köyhän talon porsaat peräkkäin.
Lampaat se enempää kuin lehmätkään eivät tarvitse aitoja,
kanaalit rajaavat eläimet omille alueille.

Padonrakentajien patsas.

Vattimeri.

Hollantilaiset ovat perinteisesti merenkuljijakansaa. Veneitä riittää ja satamia ja jos merelle ei pääse purjehditaan kanaaleissa. Näky on melko koominen maaravun vinkkelistä, mutta melojana voin hyvin ymmärtää, hauskaahan se on. Kanaaleja kyllä  riittää ympäri maata. 

Harlingenin satama.

Purjehdusta kanaalissa.

Pittoreskiä Harlingenin satamakaupunkia ja satama.

Polkupyörät ja hollantilaiset kuuluvat samaan pakettiin. Missään päin maailmaa ei kuljeta yhtä paljon polkupyörillä kuin Hollannnissa. Sen ymmärtää hyvin, täältähän puuttuvat mäet.

Pyöräparkki Harlingenissa.

Padolla kulkeva tie oli merkitty vihreäksi reitiksi. Vihreä se todella olikin ja näkemisen arvoinen. Sisempänä maassa vastaan tuli isoja kukkaviljelmiä, tulppaaneja, maissia, auringonkukkapeltoja ja unikkopeltoja.  Peltotilkkujen lomassa maisemaa kehystivät perinteistä arkkitehtuuria kunnioittavat maalaistalot olkikattoineen. Pienet kylät ovat pittoreskejä kauniine puutarhoineen ja perinnetaloineen. Kaikkialla on siistiä ja ihmiset ystävällisiä.

Auringonkukkapelto.

Tiluksilla on valtavasti hevosia ja pieniä, sulloisia poneja. Lehmiä on laumoissa satamäärin - tehokasta  Hollannin maatalous. Maaseutumaisemassa, havupuiden huminaan tottuneelle, tuntuu outona puiden vähäisyys. Ne ovatkin keskittyneet muutaman puun ryhmiin ja ovat pääsääntöisesti lehtipuita. Isoja metsiä ei Hollannissa ole.

Hevosia valtatien varrella matkalla Amsterdamiin.

Lomalaisen eteneminen on hidasta, mutta eihän kiire olekaan päällimmäisenä. Noin puoli viiden aikaan olimme päässeet Amsterdamiin Anna Blomansiegelkadulle. Ilman navikaattoria kyllä pyörisimme vieläkin kaupunkia ympäröimällä kehällä sen verran haasteellista oli poistuminen neljäkaistaiselta kehätieltä oikeassa liittymässä. Tämän blogin kirjoittajalta se ei olisi onnistunut lainkaan, mutta onneksi on taidokas,  kehätiet hallitseva kuski.

Padolta johtava tie Amsterdamia kohti.