Kanaaleita, asuntolaivoja, fillareita - kiehtova Amsterdam

Ensivaikutelmia Amsterdamista
Perjantai 31.8.2012

Päivän teemaksi valittiin Van Gogh -museokäynti ja tutustuminen kaupunkiin. Kaupunki on inhimillisen kokoinen keskustan osalta ja jalankin voi liikkua kätevästi.

Museon sisäänkäynti.

Kaupunkikuvaa leimaa valtava risteilevien kanavien verkosto ja kanavia kehystävät viehättävät talot vinoine perustuksineen. Kanavien yli on lukuisia siltoja, joista osa nostosiltoja. Päädyimme yhdelle nostosillalle, mutta mekanismi jumittui, ennekun pääsimme kanavan toiselle puolelle. Onneksi se ei ollut kaupungin ainoa silta kyseessä.

Avattava silta kanaalin yli.

Amsterdam on sekoitus Pariisin arkkitehtuuria ja Venetsian kanaaleita, ehkä hiukan raskaammalla arkkitehtuurilla rakennettuna. Vanha kaupunki on pienipiirteinen ja kaupungin sydänalueen ulkopuolella on valtavia kolossimaisia rakennuksia. Asumme 15 min metromatkan päässä Ajaxin kotiareenan vieressä Anna Blomansiegelkadulla kotimajoituksessa. Valitsimme paikan, jossa on parkkeerausmahdollisuus ja saimmekin auton talon autotalliin. Julkiset parkkihallit ovat todella hinnakkaita ja parkkipäivästä voi joutua pulittamaan jopa 45 euroa.

Kanaalin rantaa ja asuntovene.

Asuntoja kanaalilla Amsterdamissa.

Omaleimasta Amsterdamissa on suuri asuntolaivojen ja kanaalin päälle rakennettujen asuntojen määrä. Harmi, että Suomessa on vasta viimeaikoina suostuttu harkitsemaan tätä asumisvaihtoehtoa. Veden päälle rakennetuissa asunnoissa on kaupungin perusinfra, viemärit, vesijohdot ja lämmitys. Huoneiston alla on jonkinlainen betonilaatta, jolla rakennus lepää. Useissa asunnoissa on pienoispuutarha terassilla tai talon katolla, kivoja uivia terasseja ja kaikenlaisia virityksiä viihtyvyyden parantamiseksi. Yllättävää on, että huoneistot vaikuttavat suurilta, kunnon asunnoilta, eikä miltään pikkukopperoilta.

Kaupunkikuvassa talot ja asuntolaivat ovat harmoninen kokonaisuus.

Asunto kanaalilla.

Asuntolaivan ovi.

Asuntolaivan ovi.

Kaupungissa liikutaan fillareilla, joka onkin kätevää kanavien kaupungissa, varsinkin kun autoilla ei pääse kaikkialle ja esimerkiksi vanhakaupunki on täysin suljettu autoilta iltaisin. Amsterdamissa on erittäin hyvä julkinen liikenne ja takseja näkyy kaupungilla vähän. Majoituspaikan omistaja kertoi, ettei kukaan täällä käytä taksia, ne ovat kalliita. Metro ja ratikat ovat myös helppo, edullinenkin, tapa liikkua. Junakin tulee aivan keskustaan saakka. Maksoimme kolmen päivän metrolipusta 16 e ja se käy myös busseihin sekä raitiovaunuihin. Lipuntarkastajat tuntuvat kiertävän ahkerasti ratikoissa ja sakkoja liputtomuudesta kirjoitetaan välittömästi, myös ulkomaalaisille.

Näppärä pikkuauto kanaalin varrella Amsterdamissa.

Fillareita, fillareita, massoittain kaikkialla.

Fillaristeilla on omat ajokaistat.

Vanhan kaupungin ihmismassoja.

Vanhaa kaupunkia.

Marihuanaa poltellaan laillisesti tietyissä alan kapakoissa, vaikka tupakkalaki on voimassa myös Hollannissa.

Tuhmaa pehmotaidetta.
Myös "sitä" löytyy vanhasta kaupungista.

Vapaamielisen kaupungin kuvaan kuuluu myös graffitteja. Osa lienee luvallisesti tai tarkoituksella tehtyjä.

Graffitteja.

Taidetta gallerian näyteikkunassa.

Kanaalin reunalla kasvava puu.

Sympaattinen Hollanti

Pato, pittoreskejä kaupunkeja ja iloisia hollantilaisia
Torstai 30.8.2012

Päivän teemana on päästä Amsterdamiin kuudeksi. Olemme buukanneet huoneen kotimajoituksesta. Suunniteltu reittimme kulkee padon kautta, jolloi vältymme tylsiltä moottoriteiltä ja saamme aistia Atlantin virvoittavia tuulenvireitä.

Vattimeren reunalla oleva pato sinällään on nähtävyys. Se toimii suojamuurina Hollannille ja vesi padon maanpuoleisella kaistaleella on metrin pari alempana. Itse asiassa padon jälkeen on iso lahti tai sisämeri, jossa hollantilaiset jopa purjehtivat. Suluista pääsee valtamerelle. Padon kohdalla meri on matala ja tämä lienee yksi parhammista lintujen talvehtimispaikoista Euroopassa. Lintuja olikin alueella runsaasti: haikkaroita, joutsenia, lokkeja, haukkoja ja paljon pikkulintuja kuten kyyhkysiä.

Moottoritie padolla.

Lampaat kulkevat padolla kuin köyhän talon porsaat peräkkäin.
Lampaat se enempää kuin lehmätkään eivät tarvitse aitoja,
kanaalit rajaavat eläimet omille alueille.

Padonrakentajien patsas.

Vattimeri.

Hollantilaiset ovat perinteisesti merenkuljijakansaa. Veneitä riittää ja satamia ja jos merelle ei pääse purjehditaan kanaaleissa. Näky on melko koominen maaravun vinkkelistä, mutta melojana voin hyvin ymmärtää, hauskaahan se on. Kanaaleja kyllä  riittää ympäri maata. 

Harlingenin satama.

Purjehdusta kanaalissa.

Pittoreskiä Harlingenin satamakaupunkia ja satama.

Polkupyörät ja hollantilaiset kuuluvat samaan pakettiin. Missään päin maailmaa ei kuljeta yhtä paljon polkupyörillä kuin Hollannnissa. Sen ymmärtää hyvin, täältähän puuttuvat mäet.

Pyöräparkki Harlingenissa.

Padolla kulkeva tie oli merkitty vihreäksi reitiksi. Vihreä se todella olikin ja näkemisen arvoinen. Sisempänä maassa vastaan tuli isoja kukkaviljelmiä, tulppaaneja, maissia, auringonkukkapeltoja ja unikkopeltoja.  Peltotilkkujen lomassa maisemaa kehystivät perinteistä arkkitehtuuria kunnioittavat maalaistalot olkikattoineen. Pienet kylät ovat pittoreskejä kauniine puutarhoineen ja perinnetaloineen. Kaikkialla on siistiä ja ihmiset ystävällisiä.

Auringonkukkapelto.

Tiluksilla on valtavasti hevosia ja pieniä, sulloisia poneja. Lehmiä on laumoissa satamäärin - tehokasta  Hollannin maatalous. Maaseutumaisemassa, havupuiden huminaan tottuneelle, tuntuu outona puiden vähäisyys. Ne ovatkin keskittyneet muutaman puun ryhmiin ja ovat pääsääntöisesti lehtipuita. Isoja metsiä ei Hollannissa ole.

Hevosia valtatien varrella matkalla Amsterdamiin.

Lomalaisen eteneminen on hidasta, mutta eihän kiire olekaan päällimmäisenä. Noin puoli viiden aikaan olimme päässeet Amsterdamiin Anna Blomansiegelkadulle. Ilman navikaattoria kyllä pyörisimme vieläkin kaupunkia ympäröimällä kehällä sen verran haasteellista oli poistuminen neljäkaistaiselta kehätieltä oikeassa liittymässä. Tämän blogin kirjoittajalta se ei olisi onnistunut lainkaan, mutta onneksi on taidokas,  kehätiet hallitseva kuski.

Padolta johtava tie Amsterdamia kohti.

Autobanaa läpi päivän

Puttgardenista kohti Amsterdamia
Keskiviikko 29.8.2012

Lähtöstartti oli yhdeksän jälkeen kun piti päättää mitä reittiä lähdetään kohti Amsterdamia. Navikaattoriin syötettiin ensin Hampuri, jonne matkaa oli 146 km. Tylsät moottoritiet toimivat vain nopeina siirtymäreitteinä, niille ei halua kukaan jäädä pitemmäksi aikaa. Liikenne on todella hektistä, jotkut autot suhahtavat ohi lähes kahden sadan tuntinopeudella. Vieressäistujaa pelottaa. Juuttuttiin yhden kolarin jälkimaininkeihin reiluksi tunniksi, kun rekat olivat rutanneet toisensa yhdeksi limpuksi.

Saksan moottoritie Hampurin kohdalla.

Hampuri ohitettiin sitä edes näkemättä, moottoritiet kulkeat rännissä eikä maisemista saa mitään käsitystä. Päätettiin siirtyä pienemmille teille ja Atlantin rannalle. Kohteeksi valittiin Delfzijlin kaupunki tai paremminkin kylä Atlantin rannalta.

Maisemat olivat upeat, lehmiä, lampaita, hevosia, lintuja ja siistejä vehreitä peltoja silmänkantamattomiin. Ja tietysti tuulimyllyjä, kanaaleita ja Vattimeren rannalla valtava, 30 km pitkä pato.

Lehmiä padon viereisellä pellolla Atlantin rantatien varrella. 

Vanha ja uusi tyylimylly.

Pysähdyimme pienessä Delfzijl-kaupungissa Atlantin rannalla ja kävimme pitsalla. Meno oli letkeää, hollantilaiset ovat iloista sakkia. Mummot ajelivat rollaattoreilla, edistyneimmät jopa moottoroiduilla peleillä ja kaikki fillareilla, iloiset papat turisivat kapakoissa. Meille yritettiin myydä laulava ja hirnuva keinuhevonen, mutta kun leikki-ikä on jo ohitettu ei houkutusta matkamuistolle syntynyt.

Päätimme yöpyä Atlantin rannalla ja lähdimme etsimään campingaluetta. Mutta ensin Lidliin ostoksille. Jälleen törmäsimme siihen tuttuun asiaan, joka on koettu jo Saksassa monta kertaa. Ruokakaupat eivät ota vastaan luottokorttimaksuja. Käteistä pitää olla. Tietysti ravintolat ja majoituspaikat ovat eri juttu, niissä kelpaa kortit. Siispä turistit ajetaan syömään ravintoloihin eikä ostoksille ruokakauppaan.

Tuulimylly Delfijlin kylässä Vattimeren rannalla.

Päädyimme kanien valtaamalle telttailualueellle Lauwersoogin campingiin. Valittavana oli teltta pystyyn tai majoitus omassa cabinessa, joten päädyimme tosi retkeilijöinä viimeksimainittuun, suihkulla, olohuoneella, keittiöllä ja kahdella makuuhuoneella varustettuun mökkiin. Mökitkin onnistuimme sekoittamaan ja yövyimme väärässä mökissä. Kyllä hämmästys oli melkoinen, kun huomasimme saman avaimen käydän kahteen mökkiin, enempää ei tutkittu.  

Vattimeri.

Matkaan aurinkoinen startti Helsingistä

Helsingistä Tukholmaan, Helsingborgiin, Helsingöriin ja Puttgarneniin
Maanantai 27.8.- tiistai 28.8.

Euroopan kiertue alkoi maanantaina 27.8. ja suuntasimme M/S Silja Symphonyn yölaivalla Ruotsiin. Ilma oli aurinkoinen. Lähtökahvit juotiin Kaivopuiston rannassa Mattolaiturilla pirteän merituulen toivottaessa hyvää matkaa.

Tukholmassa kevyt tuulenvire tervehti pirteästi ja hennot henkäykset viestivät tulevasta matkasta kohti syksyä ja kaamoksen kaikuja. Mutta me riennämme eteenpäin kesää kohden ja seuraava etappi onkin tuulimyllyjen historialliset maisemat ja Amsterdam.

Satamassa uusi seuralaisemme Garmin sai viisiviikkoisen pestin. Ensimmäinen tehtävä oli ohjata retkeläiset  Hampuriin. Garmin suunnitteli hetken vaihtoehtoja, joka ei liene ollut vaikeaa kun Ruotsia halkoo vain yksi aito vaihtoehto: E4.  Matkan pituudeksi piirtyi 980 kilometriä, eli sehän on sama matka kuin Helsingistä Leville. Tiesimmme, että tulossa on yksi yöpyminen matkalla.  Koska meillä ei ollut mielipidettä siihen kannattaako Tanskaan mennä uuden maksullisen makrosillan yli vai Helsingborgista päätettiin katsoa minne neiti meitä opastaa.

Siltahallinnon pettymykseksi päätimme tehdä ylityksen lautalla Helsingborgista Helsingöriin Tanskan puolelle. Tanskalaisia on harmittanut se, että rakensivat kalliin sillan eikä siltatuloista tullutkaan uutta rahasampoa.  Navikaattori selvisi neitsytajostaan hienosti, ei pyytänyt U-käänösiä moottoritiellä tai syöksymään sillalta alas. Siispä paras navikaattori ikinä, no joitakin puutteita on kuten persoonallinen aksentti, aja on siirry ja mene on nouse.  Helsinborgin satamaa oli uudistettu, joten tyttö änkytti aikansa ja lopulta meni samattomaksi. Selvittiin lopulta lauttajonoon ja hankittiin yhdistelmälippu Puttgardeniin asti. Yllättävää oli, että nuo kaksi reilun tunnin kestävää lauttamatkaa yhdessä maksoivat 116 e kun risteily Tukholmaan hytin kanssa saatiin 98 eurolla.

Tanskassa sää oli ajoittan pilvinen ja jo Ruotsin puolella sateli hiukan. Perustylsästä  E4-tiestä pääsimme eroon Helsingborin satamassa, jonne saavuimme ennen viittä. Kööpenhamina ohitettiin ripeästi ja suuntasimme Puttgardenin lautalle. Tuulimyllyjen valtaama Tanskanmaa ohitettiin nopeasti.

Kuva lautalta väliltä Rödby - Puttgarden ja auringonlasku.

Aurinko laski lauttamatkan aikana, joten Carmin sai etsiä meille yöpaikan Saksan puolelta. Päädyimme navikaattorin ehdottamaan, kohtuumukavaan Gremersdorf Zum Grymen Jäger -hotelliin kivenheiton päähän satamasta mantereen puolelle.  Yöpyminen maksoi 85 e siistissä ja mukavassa kahden hengen huoneessa. Puttgardenista on Hampuriin vain 150 km joten seuraava etappi onkin jo Hollannissa.

Lähtökuvana olisi Porsche Diesel -traktori, mutta Applen iPhone ei tunne toimintoa Bluetooth, joten kuvaa ei saatu siirretyä läppärille lennosta.