Moltalcinosta Ravennaan

Toscana jäämässä taakse
Keskiviikko 26.9.2012

Aamun ensimmäiset auringonsäteet kurkistivat vihreiden säleiden takaa ja hyvin nukutun brunelloyön jälkeen heräsimme virkeinä. Ennen matkaa minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä eroa on Moltalcinolla ja Montepulcianolla. Nyt tiedän. Moltalcinossa viinirypälelajike on Brunello ja Montepulcianossa Nobile. Molemmista valmistetaan punaviiniä.

Taidetta Montepulcianossa.

Pastakone vai pyykkimankeli?

Pankin ikkunat Montepulcianossa.
Ei ainakaan eurot lähde omille teilleen!

Italiassa kasvaa kaktuksia myös ulkona kuten palmujakin.

Piru ja hänen kaverinsa.

Piazza Montepulcianossa.

Enoteca tarkoittaa viinimyymälää ja viinien maistelupaikkaa. Kävimme yhdessä Enotecassa ja hankimme 6 pulloa punaviiniä kotituliaisiksi.

Enoteca eli viininmaistelupaikka.

Upeita englantilaisia, vanhoja autoja Montepulcianon piazzalla.

Albergo Moltalcinossa. Täällä yövyimme.

Moltalcinossa on muistomerkki Brunella-viinille.
Siitä ollaan todella ylpeitä paikkakunnalla.

Brunella-viininrypäleitä.

Brunella-rypäleiden korjuuta.

Viininkorjuuta traktorilla. Osa viininrypäleitä poimitaan käsin,
mutta myös koneita nähtiin pelloilla.

Ovi on kodin sydän. Oikeanpuoleinen koti myytävänä.

Cordonan kaupunki on kukkulan laelle rakennettu, vanha etruskien kulttuuriluomus. Valtataisteluissa se myytiin Firenzelle 1300-luvulla. Kaupunki on melko pieni, mutta turisteja siellä vaikutti olevan enemmän kuin monessa muussa vastaavasa kaupungissa. Erityisesti englantilaiset olivat löytäneet tämän kulttuurikehdon.

Istuskelimme hetken kaupunginpiazzalla ja söimme Italialaista tattirisottoa. Täytyy jälleen todeta, että vaikka tattirisotto on lempireseptini kyllä itallalaiset kokkitaidoissa minut voittavat joka käänteessä. Täytyy ottaa opiksi ja kokeilla seuraavan kerran tattirisottoa omenan ja hasselpähkinöiden kera.

Cordona.

Cordonasta ajelimme läpi vaikuttavan maaseudun Ravennaan. Arreccon jälkeen maisema muuttui metsäisemmäksi ja vuoriseksi. Ylitimme pari kukkulaa, jonka jälkee päädyimme Ravennaan johtavalle moottoritielle. Tie oli rakennettu petonipylväiden päälle, kannelle, vuorten läpi laaksoja myötäillen. Hämmästelimme, miten navikaattori kertoo ajomatkaksi kolme tuntia ja matkaa on vain 130 km. Sekin selvisi. Tie oli huonossa kunnossa ja paikoin korjauksen alla, kaistat kapeat, betoni rämisi pylväiden kohdalla ja matka oli melkoista jumputusta. Mutta lopulta lähes 20 minuuttia etuajassa pääsimme perille.

Pikapuolin Toscana on jäämässä taakse ja tulee ynnättyä kaupunkeja, joissa on käynyt. Olemme vierailleet Gradan ja Rivieran jälkeen Luccassa, Gastelfiorentinossa (Varnan lähellä), Firenzessä, Sant Gimigiano, Sienassa, Orvietossa, Roomassa, Moltalcinossa, Montepulcianossa, Cordonassa, Ravennassa ja lukuisissa muissa pienissä kaupungeissa. Erityisesti olen pitänyt Roomasta ja Sienasta, mutta myös Luccasta. Sienan etuna on valtavan hieno piazza ja se, että kaupungissa on muutakin elämää kuin turistien valtavirrat. Rooman ihastuttavia, lukuisia suihkulähteitä ei kukaan, joka ne on nähnyt unohda! Firenze on omalla tavallaan kiinnostava kaupunki. Sant Gimigianoa kehutaan matkaoppaissa, mutta siitä on tehty ylisiisti turistikohde, aitouden ehdoilla. Toki kaupunki on kaunis. Moltepulciano oli kaunis ja elävä kaupunki, Moltalcino huomattavasti hiljaisempi.

Toscanan ja Ghiantin maaseutu kukkuloineen, viiniviljelmineen ja suurine peltoineen on todella kaunis ja kiehtova. Nyt syksyllä pellot on kynnetty ja auringonkukat kuihtuneet, joten vaikutelma ei ole yhtä lumoava kuin kesällä kukkaloistossa ja hulmuavissa viljapelloissa.